Kettu Kehrää Kuutamossa

Kaukana metsän reunalla, sammalmättään päällä, istui pieni kettu. Yö oli pehmeä ja hiljainen. Kuu loisti taivaalla, hopeinen ja lempeä.

Kettu haukotteli, pitkään ja makeasti. Se kääri häntänsä tassujensa ympärille ja sulki silmänsä hetkeksi. Kuului vain hiljaista kehräystä, kehräys niin lempeä ja rauhallinen, kuin tuulen henkäys lehdillä.

Metsä hengitti hiljaa. Puut kuiskivat pehmeitä unilaulujaan. Kuutamo valui oksien lomasta, hellästi ja hopeisena. Kettu huokaisi, hyrisi hiljaa ja painoi päänsä sammaleelle.

Rauha levisi metsään. Tähti tuikki taivaalla. Kettu nukahti, kehräten hiljaa, kuutamon alla.

Hyvää yötä, pieni kettu.
Hyvää yötä, pieni ystävä.