Koalan Yöpuu ja Pehmeät Lehdet

Pienen metsän keskellä kasvoi suuri ja vahva eukalyptuspuu. Sen oksilla asusti Pikkukoala, jonka turkki oli pehmeä ja lämmin kuin untuvapilvi. Pikkukoala rakasti kiipeillä puussaan, mutustella herkullisia lehtiä ja kuunnella, kuinka tuuli lauloi hiljaa oksien lomassa.

Eräänä iltana, kun aurinko laskeutui ja taivas muuttui vaaleanpunaiseksi, metsässä käveli pieni lapsi nimeltä Lumi. Lumi katseli ylös puuhun ja näki Pikkukoalan käpertyneenä oksalleen.

”Hei, Pikkukoala! Mitä sinä teet?” Lumi kysyi lempeästi.

”Valmistaudun nukkumaan”, Pikkukoala vastasi unisella äänellä. ”Oksani on lämmin ja lehdet aivan pehmeitä. Ne pitävät minut turvassa koko yön.”

Lumi hymyili ja istui puun juurelle. ”Minäkin taidan olla väsynyt. Voinko oppia sinulta, kuinka mennään nukkumaan?”

Pikkukoala haukotteli ja nyökkäsi. ”Ensin pitää löytää paikka, jossa on hyvä ja turvallinen olla. Minun kotipuuni on minun turvapaikkani – missä sinun omasi on?”

Lumi mietti hetken. ”Minun sänkyni kotona on minun pehmeä oksani!”

”Hyvä”, Pikkukoala sanoi ja venytteli raukeasti. ”Sitten syödään vielä viimeinen pieni iltapala, niin vatsakin saa levätä.”

Lumi taputti vatsaansa. ”Minä jo söin, ja nyt se tuntuu mukavan lämpimältä.”

Pikkukoala nyökkäsi tyytyväisenä. ”Seuraavaksi suljetaan silmät ja kuunnellaan ympäriltä ääniä, jotka tekevät olon turvalliseksi. Minä kuuntelen tuulen huminaa ja lehtien kahinaa. Mitä sinä kuuntelet?”

Lumi sulki silmänsä hetkeksi ja kuunteli mielessään kodin tuttuja ääniä – hiljaisia askelia, peiton kahinaa ja kaukaista tuulen tuiverrusta ikkunan takana.

”Kuulen vanhempieni askeleet kodissani. Se tuntuu lämpimältä ja turvalliselta”, Lumi sanoi.

”Juuri niin”, Pikkukoala kuiskasi. ”Ja kun kaikki on valmista, vain hengitetään rauhassa ja annetaan unen tulla.”

Lumi haukotteli ja nojasi päätään puunrunkoa vasten.

Pikkukoala käpertyi yhä pienemmäksi oksallaan, ja pian hän hengitti tasaisesti, unessa. Lumi nousi hitaasti seisomaan, venytteli unisesti ja lähti kävelemään kohti kotiaan, mielessään Pikkukoalan neuvot.

Kun Lumi oli peitelty lämpimän peiton alle, hän sulki silmänsä ja kuvitteli mielessään suuren, turvallisen puun ja pehmeät eukalyptuksen lehdet.

Ja pian uni tuli huomaamatta, aivan kuten Pikkukoalan oksalla.