Metsähiiren Hyvän Yön Taika

Pienen, pehmeän metsän keskellä asui metsähiiri. Se oli pieni ja pörröinen, ja sen viikset värähtelivät lempeästi yötuulen puhaltaessa. Ilta oli saapunut, ja metsähiiri valmistautui nukkumaan.

Metsähiiri pesi tassunsa purovedessä. Lämpöinen tuuli kuiskaili puiden oksilla, ja kuu katseli taivaalta hymyillen.

”On aika nukkua”, kuiskasi metsä. ”On aika levätä, pieni metsähiiri.”

Metsähiiri painoi päänsä sammalmättäälle. Se sulki silmänsä ja kuunteli tuttua ääntä – tuulen huminaa, lehtien kuisketta, lintujen hiljaista laulua.

”Metsä kantaa, metsä suojaa”, tuuli lauloi. ”Hyvän yön taika sinua hellii, nyt on unien aika.”

Pieni metsähiiri huokaisi onnellisena. Taika oli täällä – pehmeä uni laskeutui metsään. Lempeä iltasatu päättyi, ja unet kuljettivat metsän pikkuisen lämpimään lepoonsa.

Hyvää yötä, pieni metsähiiri. Hyvää yötä.