Nallen Tassut, Pehmeät Ja Lempeät

Oli ilta, ja metsässä tuuli kuiskaili hiljaa. Pieni nalle nimeltä Nunu haukotteli suloisesti ja hieroi pyöreitä silmiään. Päivän seikkailut olivat väsyttäneet Nunun, ja nyt oli aika käpertyä lämpöiseen pesään.

Nunu nosti pehmeät tassunsa ilmaan ja venytteli raukeasti. Yksi tassu, kaksi tassua, kolme tassua… ja neljä. Tassut olivat lämpöiset ja pörröiset, ja niiden kosketus tuntui kuin pehmeältä pilveltä.

”Katsos vain,” kuiskasi tuuli metsän halki, ”nallen tassut ovat pehmeät ja lempeät.”

Nunu hymyili. Se kietoi tassunsa ympärilleen ja painoi päänsä sammalmättäälle. Sen tassut pitivät huolta, silittivät poskea kevyesti, kuin sanoen: ”Olet turvassa, tässä on hyvä levätä.”

Puun oksalla pieni pöllö ummisti silmänsä. Kiven koloissa siilit käpertyivät palloiksi. Kaikki metsän ystävät valmistautuivat nukkumaan.

Nunun silmät sulkeutuivat hiljaa. Tassut olivat lämpöiset, uni tuli lempeästi. Ja kun kuun valo hehkui hiljaa metsän yllä, Nunu hengitti rauhallisesti – sisään ja ulos, sisään ja ulos.

Ja metsän hämyssä kaikui tuulen kuiskaus:

”Nallen tassut ovat pehmeät ja lempeät. Uni on lämmin ja turvallinen.”