Nallen Uninen Laskuri

Oli ilta, ja pikkuinen Leo pesi hampaansa ennen nukkumaanmenoa. Hänen vieressään istui pehmeä ja pörröinen Nalle, joka haukotteli makeasti.

”Minua väsyttää jo, mutta joskus kaipaan pientä laskemista ennen unta”, Nalle sanoi unisella äänellä.

Leo kiipesi sänkyyn ja veti peiton korviinsa. ”Laskeminen kuulostaa kivalta! Mitä me lasketaan?”

Nalle hymyili ja mietti hetken. ”Lasketaan yhdessä unisia asioita. Voimme aloittaa vaikka pehmeillä lampaanvillapilvillä. Yksi… kaksi… kolme…”

Leo sulki silmänsä ja kuvitteli valkoisia, pumpulisen pehmeitä pilviä kellumassa yötaivaalla. Ne lipuivat hiljalleen eteenpäin, aivan kuin nekin valmistautuisivat uneen.

”Neljä… viisi… kuusi…” jatkoi Nalle pehmeällä äänellä.

Leo tunsi olonsa turvalliseksi peiton alla. Hän hengitti rauhallisesti ja kuunteli Nallen ääntä. ”Voimmeko laskea myös lempeät tuulenhenkäykset?” hän kuiskasi.

”Totta kai”, Nalle vastasi. ”Yksi… kaksi… kolme…”

Pieni tuulenvire ikkunan raosta tuntui kevyenä hipaisuna poskella. Se oli aivan kuin unen kuiskaus, joka kehottaa lepäämään.

Leolle tuli lämmin ja rauhallinen olo. Hänen silmänsä alkoivat tuntua raskailta.

”Voimme laskea vielä yhden asian”, Nalle kuiskasi. ”Kolme lämpöistä halausta.”

Leo kietoi kätensä Nallen ympärille ja rutisti sitä kevyesti. ”Yksi…” hän kuiskasi.

Nalle hymyili pehmeästi. ”Kaksi…”

Leo haukotteli ja painoi päänsä tyynyyn. ”Kolme…”

Hiljaisuus täytti huoneen. Uni oli jo aivan lähellä. Nallen vieressä oli hyvä nukahtaa.