**Pikku Karhun Hyvän Yön Halaus**

Pikku Karhu haukotteli makeasti. Se oli touhunnut koko päivän metsässä, leikkien pehmeillä lehdillä ja hyppien sammalmättäillä. Nyt sen silmät alkoivat tuntua raskailta, ja kuutamo kurkisti metsän takaa lempeästi.

Mamman Karhu peitteli Pikku Karhun pehmeään sammalpesään. ”Nyt on ilta, nyt on lepo,” Mamman Karhu kuiskasi. ”Kaikki metsän pikkuiset nukkuvat jo.”

Pikku Karhu räpäytti silmiään ja kuunteli metsän hiljaista hengitystä. Pöllö huhuili raukeasti, ja tuuli kuiski oksien lomassa. Metsäkin valmistautui uneen.

”Mutta entä jos uni ei tulisikaan?” Pikku Karhu kysyi hiljaa.

Mamman Karhu hymyili ja kumartui halaamaan Pikku Karhua lämpimästi. ”Hyvän yön halaus tuo unen mukanaan. Se kietoutuu ympärillesi kuin lempeä pilvi ja kertoo sinulle hiljaisia, kauniita unisatuja.”

Pikku Karhu huokaisi onnellisena. Se rutisti Mamman Karhun tassua ja tunsi ympärillään turvallisen sylin.

”Hyvää yötä, Pikku Karhu,” Mamman Karhu kuiskasi.

Pikku Karhu vilkaisi taivaalle, jossa pienet tähdet tuikkivat. Sitten se sulki silmänsä ja vaipui lämpimän halauksen turvassa rauhalliseen uneen.

Ja metsä hengitti pehmeästi yössä, suojellen pientä nukkuvaa karhua.