Pikku Kissan Unimatka

Ilta oli saapunut ja pieni, harmaaraidallinen Pikku Kissa haukotteli makeasti. Taivaalla tuikkivat jo lempeät tähdet, ja kuu hymyili hiljaa. Pikku Kissa käpertyi pehmeälle tyynylleen ja siristi silmiään. Hänen paras ystävänsä, pieni lapsi nimeltä Emma, istui sängyn laidalla ja silitti kissan lämpöistä turkkia.

”Onko sinua jo unettaa, Pikku Kissa?” Emma kysyi hiljaa.

Pikku Kissa kehräsi hiljaa ja nyökkäsi. ”Kyllä, mutta haluaisin vielä lähteä unimatkalle”, hän kuiskasi.

Emma hymyili. ”Suljetaan silmät yhdessä ja matkataan unimaailmaan”, hän sanoi ja käpertyi omaan pehmeään peittoonsa.

Hiljaa, lempeän unen huntu laskeutui heidän ympärilleen, ja yhtäkkiä he huomasivat olevansa suuressa, pehmeässä pilvimaassa. Pilvet olivat kuin pumpulia, ja heidän askeleensa upposivat mukavasti niiden pehmeään pintaan.

”Katso!” Pikku Kissa huudahti. ”Täällä kaikki on niin turvallista ja rauhallista.”

He näkivät pieniä tähtiä, jotka tanssivat taivaalla, ja kuu valaisi heidän tietään hopeisella hohteellaan. He kävelivät yhdessä läpi unimaailman, jossa lempeät tuulet keinuttivat heitä ja yötuuli kuiskasi kauneimpia unilauluja.

Lopulta matka vei heidät suurelle sammalpedille, jonka pehmeys houkutteli heitä lepäämään. Pikku Kissa käpertyi kerälle ja haukotteli, ja Emman silmät alkoivat painua kiinni.

”Tämä oli ihana unimatka”, Emma kuiskasi uneen vaipuen.

Pikku Kissa vastasi hiljaa kehräten ja jäi kuuntelemaan yön rauhallisia ääniä. Kaikki oli hyvin, turvallista ja pehmeää. Ja niin he nukkuivat tyytyväisinä aamuun asti.