Pikku Pingviinin Pehmeä Pakkanen

Talvi-illan pehmeä hämärä laskeutui lumisen maan ylle. Pikku Pingviini tassutteli hiljaa, pehmeä lumi narskui varpaiden alla. Ilma oli raikas ja kirkas, pieni pakkanen nipisteli hellästi poskia.

Pikku Pingviini haukotteli. Hän oli leikkisästi liukunut jäällä ja hypellyt lumikinosten yli koko päivän. Nyt oli aika rauhoittua. Hän etsi pehmeän lumen syliin pienen, lämpimän kolon ja käpertyi siihen mukavasti.

Taivaalla tuikkivat tähdet, ja kuun himmeä valo hyväili lumihiutaleita. Äiti-Pingviini tuli lähelle ja peitteli Pikku Pingviinin turvalliseen lämpöön.

”Pakkanen on pehmeä, lumi on kevyt, uni on lähellä,” äiti kuiskasi lempeästi. Pikku Pingviini sulki silmänsä ja hengitti rauhallisesti. Pehmoinen pakkasilma tuuditti hänet uneen. Kaikki oli hiljaa, kaikki oli hyvin.

Ja niin Pikku Pingviini nukkui, lämpimänä ja onnellisena, turvallisesti yön sylissä.