Pöllö Poutapilven Syleilyssä

Kaukana metsän yllä, korkealla taivaalla, leijaili pehmeä poutapilvi. Pilven päällä istui pieni pöllö, pörheä ja pyöreä, valmiina nukkumaan.

Pöllö haukotteli. Se sulki silmänsä hetkeksi, sitten avasi ne taas. Taivas oli tumma ja täynnä rauhallisia tähtiä. Tuuli kuiskaili hiljaa.

Poutapilvi keinutti pöllöä varovasti, hitaasti, pehmeästi. ”Keinutaan, keinutaan, unta odotetaan,” kuiskasi tuuli lempeästi.

Pöllö räpäytti silmiään. Se kuunteli yön hiljaisuutta. Tässä oli hyvä olla. Tässä oli turvallista nukkua.

Poutapilvi peitteli pöllön höyheniin suloisella sumullaan. ”Nuku, pieni pöllö, nuku,” kuiskasi taivas. Ja pöllö nukahti, pehmeästi, poutapilven lämpimässä syleilyssä.

Hyvää yötä, pieni ystävä. 💙