Pupun Pehmeät Pyjamajuhlat

Pieni Emma hymyili iloisesti, kun hän vetäisi pehmeän pyjamansa päälle. Oli aika käpertyä lämpimään sänkyyn, mutta ennen nukkumaanmenoa hänellä oli vielä tärkeä tehtävä – hyvänyönhetki Pupulle.

Emma otti kainaloonsa rakkaan unilelunsa, pörröisen Pupun, ja kietoi sillekin pienen peiton. ”Tänään meillä on erityinen ilta”, Emma kuiskasi, kun hän kömpi sänkyyn. ”Pidämme Pupun pehmeät pyjamajuhlat!”

Pupu kuunteli Emmaa tarkasti, ja yhdessä he kävivät läpi iltarituaalit. Ensin venyteltiin kuin uneliaat kissat. Sitten suljettiin silmät hetkeksi ja kuunneltiin, kuinka tuuli humisi hiljaa ikkunan takana.

”Tiedätkö, Pupu”, Emma kuiskasi, ”iltasatu auttaa meitä unille.” Hän avasi kirjan ja luki hiljaa tarinan pienestä tähdestä, joka löysi paikkansa yötaivaalla. Pupusta tuntui turvalliselta ja mukavalta, aivan kuten Emmasta.

Kun tarina loppui, Emma haukotteli ja painoi päänsä pehmeälle tyynylle. Hän silitti Pupun korvaa ja hymyili unisena. ”Hyvää yötä, Pupu. Nukutaan lämpimästi ja nähdään kauniita unia.”

Yö oli rauhallinen, ja pienessä huoneessa lepäsi kaksi tyytyväistä uneksijaa – Emma ja hänen paras ystävänsä, Pupu.