Pupun Pieni Peitto

Pieni Pupu Hieroi Silmiään. Oli tullut ilta, ja tähtien valo tuikki taivaalla. Pupu haukotteli pitkään ja venytteli tassujaan.

Sen oma pieni peitto oli pehmeä ja lämmin. Se oli juuri sopiva kääriytymiseen. Pupu kapusi vuoteeseensa ja veti pienen peiton korvilleen.

”Peitto on lämmin, peitto on pehmoinen,” kuiskasi Pupu hiljaa.

Tuuli kuiskaili ikkunan takana, mutta Pupulla oli lämmin. Yö suhahteli hiljaa metsän oksissa, mutta Pupulla oli pehmeä.

Pupu sulki silmänsä ja hengitti rauhallisesti.

”Peitto pitää minut turvassa,” Pupu ajatteli. ”Peitto on minun oma pieni pesäni.”

Pupu kääntyi kyljelleen, veti peiton tiukemmin ympärilleen ja tunsi, kuinka lämpö kietoi sen uneen.

Peitto suojasi, peitto lämmitti, peitto toi kauniita unia.

Ja pian pieni Pupu nukkui, pehmeästi ja turvallisesti, tähtien valon alla.