Pupun Unikello Kilisee

Pieni pehmoinen pupu hieraisi silmiään. Oli ilta, oli yö, oli nukkumaanmenon aika. Pupu venytteli korvansa pitkiksi ja haukotteli pehmeästi: haa-aaah.

Yöpöydällä pupun unikello kilisi hiljaa, kilin-kilin, kilin-kilin. Se kertoi, että oli aika mennä pehmoiseen petiin, lämpöisen peiton alle.

Pupu asettui levolle, painoi päänsä tyynyyn ja kuunteli kellon lempeää ääntä. Kili-kili, kili-kili. Se oli turvallinen ääni, tuttu ääni, uninen ääni.

Pupu sulki silmänsä ja hengitti rauhallisesti. Yksi hengitys, toinen hengitys… hiljainen tuulikin kuiskasi hyvää yötä.

Kili-kili, kellon ääni yhä hiljeni, yhä pehmeni… Ja pian pupu vaipui uneen, lämpöiseen, pehmeään, uniseen uneen.

Hyvää yötä, pieni pupu. Hyvää yötä, pieni ystävä.