Siilin Seikkailu Unimaahan

Pieni siili nimeltä Simo tassutteli pehmeällä sammalmättäällä ilta-auringon laskiessa metsän taa. Hän haukotteli makeasti ja venytteli piikkistä selkäänsä. Oli tullut ilta, ja Simo tiesi, että pian olisi aika lähteä unten maille.

Lähellä asui Simon hyvä ystävä, Maija, pieni ja iloinen lapsi, joka rakasti iltasatuhetkiä. Maija istui mökkinsä portailla odottamassa siiliystäväänsä.

”Tule, Simo,” Maija hymyili. ”On aika valmistautua nukkumaan.”

Simo kipitti Maijan viereen, ja yhdessä he astelivat sisälle huoneeseen, jossa oli pehmeä sänky ja lämpöisenä hohtava yölamppu.

”Minulla on sinulle tarina,” Maija sanoi ja istahti sängylleen siili sylissään.

Hän alkoi kertoa tarinaa Unimaasta, pehmeiden pilvien ja tähtien täyttämästä paikasta, jossa pienet seikkailijat saattoivat kulkea kevein askelin unen siivin.

”Unimaassa on pieniä valokukkia, jotka loistavat yöllä,” Maija kuiskasi. ”Siellä on myös pehmeitä pilvikeinuja ja lämmin tuuli, joka kuiskailee kauniita unia matkalla nukkumatin luo.”

Simo sulki silmänsä ja hyrähti tyytyväisenä. Hänen oli turvallinen olla.

Kun Maija asettui omaan sänkyynsä ja peitteli itsensä lämpimästi, Simo käpertyi hänen viereensä pieneen, pehmeään pesäänsä.

”Hyvää yötä, Simo,” Maija kuiskasi.

”Hyvää yötä, Maija,” Simo vastasi unisella äänellä.

Pian huoneessa vallitsi hiljaisuus, ja yhdessä he lipuivat pehmeään Unimaahan, missä lempeät tuulet toivat mukanaan kauneimmat unet.

— **Loppu.**