Siilin Uniset Askeleet

Illan hämärä peitti metsän hellästi syliinsä. Pieni siili tassutteli varovasti polkua pitkin, sen pehmeät askeleet kuiskivat hiljaa maata vasten. Tass, tass, tass, ne sanoivat, niin rauhallisesti, niin unisesti.

Siili venytteli pikkuisen kuononsa ja haukotteli makeasti. Oli iltasadun aika, oli unen aika. Metsä kuunteli hiljaa, kun tuuli tuuditti lehdet uneen, ja tähdet syttyivät taivaalle kuin pienet lampun liekit.

Siili käpertyi kerälle sammalmättään päälle, sen piikit tuntuivat lämpöisiltä ja turvallisilta. Se kuunteli metsän hiljaisuutta, lempeää, pehmeää hiljaisuutta, joka kutsui kohti unimaailmaa.

Tass, tass, tass, kuiskivat uniset askeleet. Pehmeästi, hiljaisesti, turvallisesti.

Ja niin pieni siili sulki silmänsä ja nukahti, kun metsä kuiskasi hyvää yötä.