Suden Tassunjäljet Kuutamossa

Pieni Elsi istui mökin ikkunan ääressä ja katseli tarkkaavaisesti ulos lumiseen metsään. Taivas oli tummansininen, ja suuri, pyöreä kuu valaisi maisemaa lempeästi.

Yhtäkkiä Elsi huomasi lumessa tassunjälkiä, jotka johtivat kohti metsän reunaa. Hän painoi kätensä ikkunaa vasten ja sulki hetkeksi silmänsä. Samassa kuului pehmeää tassuttelua, ja ovelle ilmestyi harmaa susi, jonka silmät loistivat kuutamossa.

”Tulehan, Elsi, kävelemään kanssani kuutamolla ennen kuin uni saapuu,” susi sanoi pehmeällä äänellä.

Elsi pujotti lämpimän viitan ylleen ja astui varovasti ulos. Yhdessä he lähestyivät tassunjälkiä lumessa, niitä jotka susi oli jättänyt aiemmin reitilleen.

”Missä tassunjälkesi kulkevat, susi?” Elsi kysyi uteliaasti.

”Ne kulkevat sinne, missä on rauhallisuus ja hyvä uni,” susi vastasi hymyillen.

He lähtivät seuraamaan tassunjälkiä hiljaisessa metsässä. Ympärillä kuului vain hennosti kahisevia puiden oksia ja pehmeän lumen narske heidän askeltensa alla. Kuu valaisi tien, ja heidän varjonsa tanssivat hangella.

Kun he saapuivat metsän laitaan, susi pysähtyi ja katsahti Elsiiin.

”On aika palata takaisin, Elsi. Uni odottaa sinua jo,” susi sanoi lempeästi.

Elsi nyökkäsi ja tunsi itsensä raukeaksi ja lämpimäksi. Hän käveli takaisin mökille ja kiipesi omaan pehmeään vuoteeseensa. Ennen kuin hän ummisti silmänsä, hän vilkaisi vielä ikkunasta.

Kuun loisteessa hän näki suden tassunjäljet lumessa – kuin unienpolku, joka johdatti hänet kohti lepoa ja rauhallisuutta.

”Hyvää yötä, susi,” Elsi kuiskasi ja sulki silmänsä.